Heissan. Ajattelin kirjoittaa kauhean romaanin, mitä kaikkea Markus on puuhaillut ja miten itsellä on mennyt töissä, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Ajattelinkin kirjoittaa välillä niistä asioista mistä en oikein puhu. Esimerkiksi... Tammikuussa äitini sai viestiä henkilöltä joka ei ole ollut kiinnostunut minusta tai pojastaan viimeiseen kahteen vuoteen. Ensin pintaan nousi raivo. Sitten pettymys. Toivo. Lopuksi suru. Raivo siitä ettei aikaisemmin ole ottanut yhteyttä. Pettymys, kun ei ollutkaan kiinnostunut tutustumaan poikaansa. Toivo, kun halusikin korjata välinsä meihin. Suru, kun tajusin mitä hän on menettänyt tänä aikana.
Sovittiin, että hän tulee käymään ja puhumaan asioista viikonloppuna. Ei tullut. Sovimme uuden tapaamisen.. Ei tullut.. Se ärsyttävä pieni ääni takaraivossa joka sanoo '' älä luota enää. '' vs. sydämmen huuto '' älä kiellä poikasi siittäjää hänen elämästään'' ...
Tänään sain puhelun vanhalta ystävältä. Hän oli kuullut, että tämä mies on se sama mies joka seurustelee hänen tyttöystävänsä lapsen kanssa. Hän oli pettynyt, surullinen, vihainen, mutta silti kiitollinen, kun hän sai selvyyttä asioihin. Tuntui silti pahalta kuunnella hänen puhuvan siitä miehestä jonka itse haluaisin sulkea mielestäni pieneen laatikkoon kaapin perälle..
Suoraan sanottuna en oikein tiedä miltä pitäisi tuntua juuri nyt. En edes tiedä mitä vastata, kun kysytään ''missä markuksen isä on?'' ''Miks et pyydä sitä testeihin?'' ''Haluuks sää sen Make elämään?''.. ''Miksei se haluu nähdä poikaansa''. Tiedän, että ei pitäisi välittää, mutta kuka ei muka välittäisi..
Naurattaa hieman, että olen pyytänyt häntä edes lukemaan tätä hupsua blogia, mutta hänen vastaus siihen oli '' ei mua kiinnosta lukee sun jaaritteluita jonkun jätkä äpärästä''. Halusin vain kertoa jotenkin miltä tämä aika on tuntunut ilman häntä. Katsellaan jos hän joskus aikuistuisi sen verran, että tulisi edes katsomaan miltä Markus näyttää. nm. identtisesti isänsä näköinen.
Pahoittelut tunteiden purkamisesta! :D Ensi kerralla kevyempää luettavaa ♥
Voi Miku. Olet sä aika rautainen mimmi kun jaksat tuon kaiken, ja olet päivänselvästi hyvä äiti pojallesi. Joo eipä siitä isyydestä ole kyllä pienintäkään epäilystä kun Markuksen kuvia katsoo, tuntuu pahalta että mies ei voi olla sen vertaa MIES että tosiasiat tunnustaisi. Kaikkea hyvää sulle!
VastaaPoistaKiitos! Et tiedäkään kuinka paljon se merkitsee minulle että joku huomaa sen että yritän parhaani mukaan olla hyvä äiti Markukselle ❤ Aika näyttää miten markuksen välit isänsä kanssa menee :/
PoistaMitä mieltä isän nykyinen on susta? Tietääkö Markuksesta? Ootteko koskaan puhunut?
VastaaPoistaJuu tietää ja ollaan juteltu muistakin asioista eikä vaan makesta ja maken isistä vaan siitä mitä hänelle kuuluu ja miten menee yleensäkin. Kavereita kuitenkin kun ollaan :)
PoistaMiten pystyt olemaan hänen kanssa kaveri? :o Mä en itse ainakaan pystyis. Ilmeisesti hänelläkin on lapsi? onko sama isä kun makella?
VastaaPoistaSama siittäjä on kyllä mutta en nää mtn estettä meidän ystävyydelle kun ei hän kumminkaan ole tehnyt mtn väärää meitä kohtaan :)
PoistaAika hassuu siltikin :o mitä yhteist teil edes on? :"D Miten ootte tutustunu? et kumpi otti yhteyt kumpaan? onks tää tyttö ollu sun puolel asias vai ollu sillai et et todellakaan todista isyyttä?
VastaaPoistaOllu omalla puolellaan kun mun ei kiinnostus enään riitää saamaan maken siittäjää ottamaan vastuuta niin hän jaksaa silti yrittää saada häntä ottamaan vastuun. Näkyiltii öäöä joskus vuonna nakki ja papu ja siitä se sit lähti :) en oikee ymmärrä et mikä 3asteen kuulustelu tääkin on kun jotkut asiat ei kuulu kaikille. :)
Poistaaika outoo siis et haluaa et ootte tekemisis :o luulis oleva aika awkward :oo mut hyvä et ootte ees väleis jos joskus vaik sisaruspuolet pääsis tutustumaan :3
VastaaPoista