18vee ja äitee - Äitiys ♥

Nyt on kyllä pakko kysyä mitä teille merkitsee sana ''äitiys''? Onko se sitä, että luovutte nuoruudestanne ja vapaudestanne sen yhden kiljuvan vauvan takia? Vai merkitseekö se teille enemmänkin pientä suloista nyyttiä jota rakastaa ja joka kaipaa teidän rakkautta ja lämpöä? Olen itse huomannut jo monesti, että ''lapsettomille'' naisille sana ''äitiys'' on paha sana. Heille tulee ensimmäisenä mieleen - kakkavaipat, tuttipullojen pesu, valvotut yöt, huutaminen, luopuminen, sotkut ja vähäinen oma aika. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen Markuksen ensimmäinen hymy aamulla, hänen jokeltelu, väsyneet silmät jotka ovat juuri menossa kiinni, se pieni tuhiseva nyytti illalla sängyssä kun katsot jtn. ohjelmaa telkkarista. Mielestäni kukaan ei ole valmis äidiksi, ei missään iässä. Äidiksi opitaan samalla, kun oma lapsi oppii asioita ja kasvaa. Toki saa muilta äideiltä vertaistukea ja apua jos jokin asia menee pahemman kerran mönkään. Mutta kuka voi opettaa sinua tuntemaan oman lapsen pienetkin ilmeet ja vinkaisut? Tietääkö joku muu sinua paremmin onko lapsellasi nälkä vai väsyttääkö häntä? Silloin kun saat sen oman pienen nyytin rinnallesi ensimmäisen kerran, sinulle tulee varmasti sellainen tunne kuin '' sinä kuulut siihen, lähelle sydäntäni, kukaan ei tule satuttamaan sinua, kun olet vierelläni '' ja silloin tiedät, että äidinvaistosi ovat viimeistään heränneet. Et uskalla nukkua ensimmäisenä yönä, kun pelkäät, että joku veisi nyyttisi pois/ nyyttisi ei enää hengittäisi. Katsot sitä pientä ihmettä vain monta tuntia ja opit tuntemaan siinä jo ensimmäiset lapsesi äännähdykset. Itse tiedän, että jos Markus haukottelee hän alkaa maiskuttelemaan suutaan hetkeksi ja kääntää päätänsä hymyilee ja nukahtaa uudelleen. ♥ Nuo pienet asiat ovat sellaisia minkä avulla jaksat valvoa ne yöt, kun lapsellasi on vatsa kipeä, oksennustauti tai uni ei muuten vain tule.

Meillä on Markuksen kanssa ollut monia sellaisia öitä etten ole kerta-kaikkiaan halunnut nousta ylös sängystä hakemaan maitoa hänelle, silti jokaisen rankan yön jälkeen aamulla, kun Markus hymyilee minulle niin sanotusti ''hyvästä työstä'' mieleni kohenee heti ja jaksan paremmin seuraavaan yöhön saakka. Minua ei harmita se etten päässyt viettämään tänään 18-vuotias ''pippaloitani'' , kun sain olla oman pienen mieheni kanssa ja nauttia hänen päivästä. Ei minusta tunnu siltä, että joku olisi minun vapauteni riistänyt vaan päin vastoin! Minulla on vapaampi tunne Markuksen kanssa, kun saan olla tärkeä rooli hänen elämässään sillä hän on tärkeä minun elämälle. Mieltäni on monesti pahoittanut se, että joku tuiki tuntematon on tullut sanomaan minulle, etten ansaitse olla äiti, että minun pitäisi antaa poikani huostaan. Sanon tämän nyt niille kaikille mammoille jotka väittävät minun olevan heidän mielestään huono äiti, kun en tee luomu velliä lapselleni tai tee itse hänen vaatteitaan, Paras äiti lapselle on aina lapsen oma äiti! Ei en tunne syyllisyyttä siitä, että annan poikani nukkua minun vieressäni yönsä tai ostan mieluummin kertakäyttö vaippoja kaupasta kuin ompelisin itse kestovaippoja. Jokainen äiti tehköön oman mielensä mukaan, mutta muistakaa se, että '' jos ei ole mtn kaunista sanottavaa toisesta, älkää sanoko mtn. '' Lueskelin aikoinaan yhden lapsettoman naisen blogia jossa hän haukkui yksinhuoltajia. Esim. Miksi hankkia lapsia jos ei lapsen isä kuitenkaan tule olemaan teidän elämässä? Miksi marista raskausaikana, että nilkat ja ranteet on turvoksissa jos olet itse siihen tilanteeseen itsesi saanut? Miksi itket, kun eroat lapsesi isästä, tiesit varmasti itsekkin ettei 16-18vuotiaiden suhteet kuitenkaan kestä? Miksi ylipäätään hankkia lapsia jos olet alle 20vuotias? ..... voin antaa täällä vastauksia hänen kysymyksiin. Jos olet parisuhteessa, kun tulet raskaaksi ja teillä menee silloin todella hyvin lapsen isän kanssa, miksi keskeyttäisit raskauden? Abortti on minun mielestä murha (tosin ei silloin jos sinut on raiskattu tai olet 10v) mutta jos aijot keskeyttää raskauden kun olet rv 15-24 niin en hyväksyisisi sitä, mutta se ei olekkaan minun päätökseni. Mistä voit tietää raskauden aikana olevista kivuista jos et ole itse ollut raskaana tai saanut lapsia? Minun mielestä se on vahva joka uskaltaa kasvattaa yksin lapsen ja hoitaa koulun/työn/uuden suhteen lapsen kanssa. Joten jätän tämän postauksen tähän ja sanon, että yh-äidit eivät ole ehkä itse halunneet olla siinä tilanteessa mutta ovat silti koska rakastavat lapsiaan ja eivät luopuisi siitä pienestä nyytistä mistään hinnasta. :) Itse menenkin nyt sitten takaisin oman pienen nyyttini viereen ja toivotan teille hyvää yötä! :) ♥♥♥